Mikrokuvauksen historiaa

Historiallisten aineistojen mikrokuvaus alkoi 1940-luvun lopulla. Suomessa kansallisten digitointiprojektien ajanlaskun katsotaan alkaneen vuonna 1996.

Sähköisten tallennusvälineiden ja digitointiin tarvittavien teknisten työkalujen kehittyessä digitoinnista tuli 1990-luvun alkuun mennessä vaihtoehto mikrokuvaukselle.

Digitointimenetelmien kehittyessäkin mikrofilmi on edelleen ainoa arkistokelpoinen lähes "ikuinen" tallennusmuoto, joka on hyväksytty pitkäaikaiseen tallennukseen.

Mikrofilmi onkin yhä edullisin, varmin ja siksi käytännöllisin tapa turvata tieto

Sähköiset tallennusmuodot eivät kykene korvaamaan mikrokuvausta, mutta täydentävät sitä järkevästi.